Ihminen tekee ostopäätöksen kun hän on siihen valmis. Mutta mikä estää ostopäätöksen syntymisen?
Ainakin seuraavat neljä syytä:
1) Ei ole tarvetta – ihmiset ostavat tuotteita ja palveluita ratkaistakseen jonkin ongelman, joko konkreettisen tai henkisen
2) Ei ole rahaa – tarve voi olla olemassa mutta ostaminen ei siitä huolimatta ole mahdollista
3) Ei ole kiire – ihminen osaa joskus jopa pidättäytyä ostamisesta
4) Ei ole luottamusta myyjään – ihminen kyllä ostaa mutta ei tältä myyjältä
Tarvetta emme voi luoda, mutta voimme auttaa asiakasta hahmottamaan oman ongelmansa siten, että siihen voi löytää konkreettisen ratkaisun.
Rahaa emme voi tehdä, mutta voimme auttaa asiakasta asettamaan ostokohteita tärkeysjärjestykseen.
Emme voi hoputtaa, mutta joskus voimme tehdä päätöksestä tärkeän juuri nyt.
Luottamusta saamme ainoastaan toimimalla siten, että asiakas haluaa jatkaa keskustelua kanssamme.
Hyvä tiivistys.
Verkkomyynnissä voi rahan puutteeseen tarjota ratkaisuksi myös mahdollisuutta osamaksuun, laskulla maksamiseen tai nettiluottoon.
Se kyllä tavallaan sisältyy ylläolevaan listaan, mutta ihmisellä voi olla myös ns. “niukkuuden filosofia” – ennenkin on pärjätty ilman, en osta ennen kuin on pakko
@ halo e Niin, jos se on tuota “ostan vasta sitten kun on pakko” niin ehkä listan kohta 3 on suunnilleen samalla alueella. Tosin sinänsä kiire ja periaate ovat kyllä eri asioita joten kyllähän tuossa sävyeroa on..
Jossain, ehkä Saturday Night Livessa, tai vastaavassa sketsiohjelmassa oli joskus sketsi ostamiseen liittyen. Siinä oli kirjailija kirjoittanut kirjan kuluttajille, joilla on maksuvaikeuksia. Kirjaan oli kirjoitettu vain yksi lause: “If you don’t have money, don’t buy anything.”
Mun mielestä tuossa ollaan aika hyvillä jäljillä. Miksi meidän pitäisikään ostaa jotain koko ajan? Ruokaa pitää ostaa ja asuminen ja akuutti terveydenhoito pitää ostaa. Lähes kaikkea muuta meille jatkuvasti jostain tuutista tyrkytettävää “tarvetta” ilman me kyllä selviäisimme mainiosti.
Paljon puhutaan onnellisuudesta ja siitä miten olemme onnettomia tai ainakin haluaisimme olla vielä onnellisempia. Ehkä meidän pitäisi opetella sulkemaan silmämme ja korvamme todellakin kaikelta mainonnalta, joka synnyttää meille jatkuvasti jotain ostotarpeita ja keskittyä nauttimaan niistä asioista ja niistä hetkistä, jotka oikeasti tekevät meidät onnelliseksi, ja joita ei rahalla kaupasta saa. How sustainable would that be?